Psykoterapia
Psykoterapia on vuorovaikutuksellista ja ammatillista hoitamista ja kuntouttamista, jonka tavoitteena on auttaa ihmistä psyykkisissä, fyysisissä ja sosiaalisissa huolissa ja murheissa sekä menneisyyden solmujen avaamisessa lievittämällä niiden tuottamaa kärsimystä tai rajoittuneisuutta.
Avun ja terapian tarve ilmenee usein silloin, kun omin voimin ja keinoin ei enää tunnu jaksavan tai löytävän rakentavia ratkaisumalleja tai syytä pahaan oloon, uupumukseen, alakuloisuuteen ja ärtyneisyyteen. Huolet ja pelot saattavat alkaa hallita elämää ja rajoittaa toimintakykyä.
Psykoterapia tarjoaa aikaa vain sinua varten, turvallisen tilan ja luvan oman elämäntilanteesi pohtimiseen ja huolten taakan huojentamiseen. Psykoterapiaan tullaan ja siinä ollaan omana, arvokkaana ja tärkeänä ihmisenä, kaikessa rauhassa, turvallisesti ja luottamuksellisesti terapeutin kanssa kohtaamassa asioita, joita kenties ei aikaisemmin jostain syystä ole halunnut tai pystynyt kohtaamaan.
Kognitiivinen psykoterapia
Kognitiivinen psykoterapia on perinteisesti yksilöterapiaa, mutta se voi olla myös pari-, perhe- tai ryhmäterapiaa (www.promente.fi/Kogn.htm). Kestoltaan se voi olla lyhyttä (10-20 kertaa) tai pitkää (1-2 vuotta) ja tavallisesti tapaamisia on 1-2 kertaa viikossa. Kestoltaan yksi terapiakäynti on 45 minuuttia. Terapiassa keskitytään yhdessä valittuihin, ajankohtaisiin oireisiin. Keskeistä on ajatusten, tunteiden ja oireiden havainnointi.
Kognitiivinen psykoterapian on tutkitusti todettu olevan tehokas ja taloudellinen hoitomuoto mm. masennuksessa, syömishäiriöissä ja ahdistuneisuushäiriöissä kuten paniikkihäiriöissä, sosiaalisissa peloissa, pakko-oireisissa häiriöissä ja traumaperäisissä stressireaktioissa. Kognitiivisella psykoterapialla on hoidettu myös psykosomaattisia ongelmia, päihde- ym. riippuvuuksia, persoonallisuushäiriöitä ja skitsofreniaa.
Hoidon lähtökohtana on usein jokin henkilön kokema epämieluisa tunne, alakulo tai ahdistus, johon liittyy hyvinvointia rajoittavia ja epätarkoituksenmukaisia ajatustapoja. Tavoitteena on auttaa tunnistamaan ja muuttamaan aiemmin opittuja toimintatapoja ja löytää niiden tilalle uusia ongelmanratkaisutaitoja ja selviytymiskeinoja. Esimerkiksi masentunut näkee itsensä, ympäristönsä ja koko tulevaisuutensa negatiivisessa valossa. Tällöin ajatusvirheet ylläpitävät uskoa kielteisten tulkintojen totuudenmukaisuudesta.